Olen jo kauan omistanut Pariisi aiheisen kalenterin ja tutkinut sen sivuja ja valokuvia, joita mies nimeltä Robert Doisneau on kuvannut.
Kuvat ovat tuntuneet niin kaukaisilta, surullisilta ja kylmiltä osaksi siksi, että Doisneau on kuvannut tilannekuvia, joita ei välttämättä tämän päivän Pariisissa näy. Osaksi siksi, että kuvat ovat mustavalkoisia ja eletään vuotta 1940-1960.
Vasta luettuani Hemingway:n Nuoruuteni Pariisi, joka sijoittuu lähelle noita vuosikymmeniä, olen alkanut ymmärtämään millainen paikka Pariisi loppujen lopuksi on ollut. Ankara, kylmä, köyhä. Ei siis ollenkaan sitä, mitä tämänpäivän perusteella voisi sanoa, mutta silti täynnä iloa, rakkautta ja elämää.
Hemingway:n kirjoitti, että ne olivat hänen parhaat ja onnellisimmat vuotensa. Ja uskon, että vaikka köyhyys ja kylmyys tuntuivat, saattaa Pariisissa olla sitä taikaa sittenkin - ollut jo vuosikymmenien.
Touristes et Tour Eiffel, Paris 1950
Le remorqueur du Champs de Mars, Paris 1943
La dactylo du Vert Galant Paris, 1947
Amour et barbelés
Le Basier de L'Hotel de Vilne, 1950
Kaikki kuvat: Robert Doisneau
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti